Datasets:
deokhk
/
fi_wiki_sentences_1000000

Dataset card Data Studio Files
xet
Community
sentence
stringlengths
8
5.22k
Lisäksi ovat pikkujoulujuhlat, Päivänkakkaraleiri (a.k.a. Kakkis) ja Teatterivierailu, joilla pyritään kasvattamaan ja pitämään yllä ryhmien välistä yhteishenkeä.
Yhdistyksen johtokuntaan kuuluu lapsia, nuoria ja ohjaajia, jotka yhdessä hallinnoivat organisaatiota.
Improvisaatiokeikkoja on tehty tilauksesta eri järjestöjen tapahtumiin, kuten pikkujoulujuhliin.
Henry Wadsworth Longfellow (27. helmikuuta 1807 Portland, Maine – 24. maaliskuuta 1882 Cambridge, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen runoilija ja professori.
Elämä ja ura.
Longfellow syntyi Portlandissa Mainessa.
Hänen isänsä oli lakimies ja isoisänsä Yhdysvaltain itsenäisyyssodan kenraali ja kongressin jäsen Peleg Wadsworth.
Poika aloitti koulunkäynnin vain kolmivuotiaana yksityisessä "dame schoolissa" ja kuusivuotiaana hän pääsi Portland Academyyn.
Oppilaana hän oli innokas ja oppi sujuvasti latinaa.
Ensimmäisen runonsa hän julkaisi lehdessä vuonna 1820.
Longfellow oli akatemiassa aina nelitoistavuotiaaksi, mutta vietti kesänsä isoisän maatilalla Hiramin lähellä. 15-vuotias Longfellow lähti syksyllä 1822 Bowdoin Collegeen, jonka perustajia hänen isoisänsä oli ollut.
Longfellow opiskeli kirjallisuutta ja julkaisi säännöllisesti runoja.
Hän ystävystyi myös kirjailija Nathaniel Hawthornen kanssa.
Valmistuttuaan 1825 hän sai tarjouksen professorin virasta yliopistossaan.
Keväällä 1826 hän lähti kuitenkin kiertomatkalle Eurooppaan.
Se kesti kolmisen vuotta.
Kierrettyään Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Saksassa, Ranskassa ja Englannissa hän palasi Yhdysvaltoihin 1829.
Longfellow kirjoitti yliopistossa ranskan, italian ja espanjan kielen oppikirjat sekä matkakertomuksen "Outre-Mer: A Pilgrimage Beyond the Sea".
Longfellow meni naimisiin Mary Storer Potterin kanssa 1831.
Longfellow'lle tarjottiin paikkaa Harvard Collegesta, mutta silti hän matkusti jälleen vuodeksi ulkomaille.
Mary sai tällä välin keskenmenon ja kuoli marraskuussa 1835 ennen Longfellow’n paluuta.
Myöhemmin Longfellow alkoi kosiskella teollisuusmies Nathan Appletonin tytärtä Frances ”Fanny” Appletonia.
Frances Appleton ei ollut aluksi kiinnostunut, mutta seitsemän vuoden jälkeen Longfellow sai häneltä 1843 kirjeen, jossa hän suostui avioon.
Häät järjestettiin pian ja pariskunta sai kuusi lasta.
Toisen matkakertomuksensa "Hyperion, a Romance" Longfellow julkaisi 1839.
Hänen varhaiset runokokoelmansa "Voices of the Night" ja "Ballads and Other Poems" tekivät hänestä suositun.
Merkittävimmän tietoteoksensa "Evangeline, A Tale of Acadie" hän julkaisi 1847.
Se on tyyliltään kreikan ja latinan klassikkoja muistuttava tarina Acadiasta brittikuvernöörin määräämän väestön pakkosiirron ajalta.
Hiawatha ja Kalevala.
Longfellow erosi yliopistosta 1854 omistautuakseen kokonaan kirjailijanuralle.
Hän siirtyi eeppisen runouteen teoksellaan "Laulu Hiawathasta" ("The Song of Hiawatha", 1855), joka kertoo ojibway-kansan kohtaloista.
Longfellow kuvasi teosta ”intiaanien eddaksi”, ja se on kirjoitettu samaan runomittaan kuin Kalevala.
Yhdysvaltalainen kasvitieteilijä Thomas Conrad Porter (1822–1901) kiinnostui "Kalevalasta" A. F. Soldanin innostamana ja lähetti Soldanille joitakin "Kalevala"-käännöksiään.
Porter oli kiinnittänyt huomiota havaitsemaansa yhtäläisyyteen "Kalevalan" ja Longfellow’n "Hiawathan" välillä.
Hän kirjoitti asiasta vuonna 1855 "National Intelligenceriin" kirjoituksen, joka aiheutti kiivaan väittelyn.
Longfellow ei myöntänyt Kalevala-yhteyttä, ja se jäi tutkijoiden kiistelyn kohteeksi 1960-luvulle asti.
Todennäköisesti Longfellow sai vaikutteita Kalevalan saksannoksesta.
Tunnettuihin Hiawatha-runoihin kuuluu ”The Children’s Hour”, joka on usein mainittu suosituimmaksi yhdysvaltalaiseksi runoksi.
Viimeiset vuodet.
Kuumana päivänä heinäkuussa 1861 Fanny sai kuolettavia palovammoja, kun hänen vaatteensa syttyivät tuleen, ja häntä pelastanut Longfellow paloi niin pahasti, ettei päässyt osallistumaan hautajaisiin.
Longfellow järkyttyi tapahtuneesta ja turvautui laudanumiin ja eetteriin.
Longfellow oli aikanaan kriitikkojen suosiossa, mutta myöhemmin äänet alkoivat muuttua.
Häntä ennen ylistänyt Edgar Allan Poe syytti häntä jäljittelystä, etenkin Alfred Tennysonin matkimisesta.
Myös Margaret Fuller arvioi häneltä puuttuvan voimallisuutta ja mielikuvitusta.
Runoilija Walt Whitman piti Longfellow’ta eurooppalaisten muotojen matkijana.
Sen sijaan Lontoossa, jossa "London Quarterly Review" tuomitsi kaiken amerikkalaisrunouden, Longfellow’ta pidettiin yhtenä ”kahdesta tai kolmesta poikkeuksesta.”
Arvosteluista huolimatta Longfellow’sta tuli aikansa suosituin runoilija.
Hänen 70-vuotissyntymäpäiväänsä juhlittiin paraatein ja puhein.
Viimeiset vuotensa hän vietti kääntämällä Dante Alighierin "Jumalaista näytelmää".
Täydellistääkseen käännöksen hän kutsui vuodesta 1864 keskiviikkoisin ystäviään arvioimaan käännöstä.
Useimmin vieraisilla kävivät William Dean Howells, James Russell Lowell ja Charles Eliot Norton.
Keväällä 1882 Longfellow sairastui.
Hän hoiti ankaria vatsakipujaan oopiumilla ja kuoli peritoniittiin 24. maaliskuuta 1882.
WALL•E on animaatiostudio Pixarin tulevaisuuteen sijoittuva ja kahden robotin romanssista kertova animaatioelokuva vuodelta 2008.
Elokuvan ohjasi Andrew Stanton ja sen ääninäyttelijöitä olivat muun muassa Ben Burtt, Sigourney Weaver, Jeff Garlin ja Fred Willard.
Elokuva oli menestys ja voitti ilmestymisvuotenaan parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon.
Vuonna 2016 elokuva äänestettiin BBC:n kyselyssä alkaneen vuosisadan 30 parhaan elokuvan joukkoon.
Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2805, ja se kertoo siitä, että maapallo on tällöin täysin autio ja täynnä roskaa.
Ihmiset asuvat avaruudessa kelluvassa ilmalaivassa ja maapallolla on useita jätteenlajittelurobotteja, kuten elokuvan päähenkilö WALL-E. Äänirooleissa.
Suomenkielisen version on ohjannut Carla Rindell ja kääntänyt Marko Hartama.
49er on yksityyppinen kilpapurjehdusjolla. 49er on skiffi-tyyppinen ja erittäinen suorityskykyinen.
Jollaa purjehditaan kahden hengen miehistöllä ja molemmilla on käytössään trapetsit veneen tasapainottamiseen.
Spinaakkeri on epäsymmetrinen.
Kevyemmille purjehtijoille suunniteltu rinnakkaismalli 49er FX on suosittu naisten keskuudessa.
Yksitrapetsinen 29er on samantyyppinen mutta pienempi kuin 49er. 49er olympialaisissa. 49er oli ensimmäistä kertaa olympialuokkana Sydneyn olympialaisissa 2000 ja luokan suosio on siitä alkaen kasvanut.
Suomalaiset Jyrki Järvi ja Thomas Johanson voittivat luokan ensimmäiset olympiakultamitalit Sydneyssä.
Kolossus on Keep of Kalessinin neljäs studioalbumi, joka julkaistiin 6. kesäkuuta 2008.
Kappaleet.
Kaikki kappaleet säveltänyt Obsidian C. sekä sanoittanut Torstein Parelius ja Keep of Kalessin.
Koirankieli eli rohtokoirankieli ("Cynoglossum officinale") on noin puolen metrin korkuinen, kaksivuotinen kukkiva lemmikkikasvi.
Se on yksi koirankielten suvun Suomessa kasvavista lajeista.
Ulkonäkö ja koko.
Koirankieli kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen.
Toisena vuonna ruusukkeesta kasvaa kukkavarsia, joita voi olla useita.
Kukkavarret ovat jäykkiä, pystyjä ja 30–70 cm korkeita.
Lehdet ovat kapeita, suikeita ja tylppäkärkisiä.
Lehtiä on varressa tiheässä.
Ruusukkeen ja kukkavarsien alemmat lehdet ovat ruodillisia, ylemmät ruodittomia.
Kasvin kaikki vihreät osat ovat tiheään pehmeäkarvaisia.
Kukinnot ovat varren latvassa ja lehtihangoissa olevia viuhkoja.
Viuhkossa on runsaasti kukkia, mutta vain muutama niistä on yleensä kerrallaan avoinna.
Teriö on vajaan senttimetrin läpimittainen, torvimainen, ja siinä on viisi pyöreäreunaista terälehteä.
Teriön torven sisäpinnalla on viisi kyhmyä, joiden kohdalta torvi on ahdas.
Heteet ja emit ovat tämän kaventuman takana, torven takaosassa.
Kukat ovat aluksi ruskehtavan punaiset, mutta muuttuvat vanhempina sinipunaisiksi.
Kukasta muodostuu yleensä neljä hedelmystä, jotka ovat muodoltaan pyöreän kolmiomaisia, litteähköjä ja melko kookkaita, jopa puolen senttimetrin läpimittaisia.
Emin vartalo jää törröttämään piikkimäisenä hedelmysten keskelle.
Hedelmysten ulkopinnalla on väkäpäisiä karvoja.
Hedelmykset tarttuvat eläinten turkkiin, ja kasvi leviää näin uusille kasvupaikolle.
Tämän vuoksi koirankielellä on monissa kielissä takiaiseen tai takertumiseen viittaavia kansanomaisia nimityksiä.
Kasvilla on erikoinen ominaistuoksu, sillä sen sanotaan haisevan hiirille.
Levinneisyys.
Koirankielen luontainen esiintymisalue on ilmeisesti sijainnut itäisessä Keski-Euroopassa, Balkanilla ja sieltä itään.
Se on kuitenkin jo varhain levinnyt ihmisen toiminnan seurauksena Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan ja myöhemmin myös Pohjois-Amerikkaan.
Idässä levinneisyysalue ulottuu Baikaljärveen ja Etelä-Aasian vuoristoihin.
Suomessa koirankieli kasvaa vakinaisesti vain maan lounaisosassa: Ahvenanmaalla useammassa kunnassa, Varsinais-Suomessa Turussa ja Etelä-Hämeessä Valkeakoskella.
Se on harvinaistunut 1900-luvun jälkipuoliskolla, ja esimerkiksi Uudeltamaalta se on lähes hävinnyt.
Satunnaisia havaintoja koirankielestä on Keski-Suomen tasalle, varhaisemmilta ajoilta jopa läntisestä Lapista asti.
Elinympäristö.